Marko maajoukkueeseen

Viime aikoina on ollut muodissa ihannoida kenialaisten tekemisen meininkiä ja surkutella samalla suomalaista valmennusta kaikkine turhine yksityiskohtineen. Itsekin yksityiskohtiin jumittuneena tunnistan valmennuskulttuurimme pullonkaulat, mutta onneksi näen jo kirkkaan valon tulevasta. Kenialaiset pärjäävät kestävyysjuoksussa omalla systeemillään, koska heillä on nyt tuhatkertaisesti enemmän yrittäjiä Suomeen verrattuna. Jos Suomessa tekisimme kuten Keniassa niin meillä olisi vielä enemmän hajonneita urheilijoita, vaikkakin toki joku ehkä pystyisikin heistä nousemaan jopa MM-finaaliin. Tätähän meidän 70-luku oli.

Se wsi suomalainen linja löytyy kuitenkin perustellun päättelyketjun ja kovan luokan tekemisen yhdistelmästä, jossa ymmärretään ne kaikki keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat urheilutuloksen syntymiseen. Tällä linjalla voidaan tuottaa kestävästi tuloksia pienilläkin urheilijamäärillä, koska valmennus- ja ohjaustoimet keskittyvät tarkasti yksilöön ja hänen senhetkiseen tilaan. Kouluttamista tämä toki kentällä vaatii, koska nykyinen suomalainen valmentaja on ihan pihalla.

Ensi viikolla lähdemme Espanjaan ja siellä olis vuorossa vesihiihdon sijaan aavikkojuoksua. Vesihiihtelyhän onnistui jo jollainlailla Luumäellä, kun tarrasimme hisussakin taas takaisin SM-mitalikantaan. Myllylät on kuitenkin nyt nähty ja on aika siirtyä uusille urille. Alicanten keikka olkoon sille uralle ensiaskel.

t. Gebre

P.S. Onnittelut highsumaajoukkueelle erinomaisista suorituksista Ukrainassa!