Elokuu 2008

Tunturisuunnistus on nyt paketissa, joten on aika pienelle yhteenvedolle. Annoimme Eeron kanssa melkoisen lupauksen, kun ratamestareiden lausunnossa ilmoitimme jokaisen sarjan saavan oman ratansa ja useimmat jopa oman rastivälinsä. Moni ihmetteli, että miten moinen on mahdollista ottaen huomioon, että käytimme kahden päivän ultramatkoihin vain yhteensä 49 rastia. Jottei vielä vähän käytössä ollut tiimalasi-hajontakuvio jäisi arvoitukseksi ratamestarityötä tekeville selitän nyt hieman miten systeemi toimii.

 

Ratamestareillahan on käytössään se maasto mitä on. Karttaa voidaan parantaa ja tehdä se vaikka täysin paikkaansa pitäväksi. Meille tarjottiin nyt Maanmittauslaitokselta saatuna erittäin hyvä kartta ja reitinvalintoihin riittävän hyvin soveltuva maasto. Eero paukutti GPS:llä rastipisteiden lähestymisalueet ja heikoimmin erottuvat urastot tarkasti paikoilleen. Suurin ongelma ja yksi tiimalasihajonnan perusta oli yli 800 hengen yhteislähtö (jee, kaikkien aikojen ennätys!), joka tulisi ruuhkauttamaan samaa väliä samaan aikaan suunnistavat sekä pitkospuilla että rastipukeilla.

 

 

Tiimalasi-hajonnan perustana on ratkoa samaa haastetta (lauantain osalta valitsimme Ylläksen ylityksen, ks. kuva) eri kohdista lähtemällä / päättämällä. Hiekanjyvällähän on haastava matka valua tiimalasin vasemmasta ylänurkasta oikeaan alanurkkaan. Hiekanjyvä tietää kyllä nurkasta lähtiessään, että viereiset hiekanjyvät menevät myös todennäköisesti samaan suuntaan. Mutta ovatko he menossa samaan pisteeseen? Keskustasta tai vastaavasta taitekohdasta (voi olla myös esim. suuren kierron laidalla oleva kokoava ura) lähtiessään tiet nimittäin voivat erota. On siis valittava oma reitti jo heti nurkasta lähtiessään.

 

Kun lähtörastit sijoitellaan eri puolille mäkeä (Ylläksellä käytimme 9 eri ykkösrastia) voidaan jokaiselle sarjalle taata omantasoisensa haaste. Useimpaa ykköstä kykenimme käyttämään myös pidempien ratojen toisella/kolmannella reitinvalintavälillä päätepisteenä eli siinä mielessä onnistuimme rastien sijoittelussa hyvin.

 

Mäkisten maastojen ratasuunnittelussa on huomioitava, että kovavauhtiset ottavat paremman kuntonsa turvin suoraviivaisempia reitinvalintoja verrattuna hitaammin taivaltaviin. Massan hilaaminen ylöspäin kun on huonompikuntoisilla moninverroin hankalampaa kuin mitä huipuilla. Myös veteraanit ottavat suorempia reitinvalintoja nuorempiin verrattuna, koska käyttävät etenemiseensä pääosin kompassia. Onnistuimme mielestämme tässäkin tasonmukaisessa reitinvalintaviilaustehtävässä varsin mallikkaasti lukuunottamatta lauantain H/DC:n ykkösväliä, joka olisi pitänyt olla suoraan kakkoselle nopeimman maisematiekierron välttämiseksi. Uskon, että utsjokilaisilla on melkoinen haaste pistää paremmaksi ensi vuoden Tunturissa.

 

Kävin myös eilen kellottaan miesten pääsarjaan vertailuajan Taivaisille. Ihan ei eka päivän 3.13 rikkoutunut, mutta lähelle pääsin. Aika tosin meni useimmilla rastiväleillä dexaljäämien ja jeesusteippien keräilyyn. On se vaan kumma homma, ettei nykysuunnistaja tajua tuoda kaikkea metsään viemäänsä myös sieltä pois. Meillä on Suomessa rajallisesti metsiä eikä niissä yhdessäkään siivoojat tuu töihin maanantaiaamuna. Jos voimasi eivät riitä kantamaan geelikuorta maaliin asti niin jätä se edes seuraavalle rastille. Siellä saattaa siivooja vierailla ainakin kerran rastipukkeja purkaessaan.

 

Neljä isoa ratamestariurakkaa on nyt siis omalta osaltani tältä kesältä paketissa. Taidan deletoida Ocadin ja Condesin kiintolevyltä, painaa printterin powernapin off-asentoon ja irtautua tulostentekoon. Maajoukkue odottaa!

 

t. Siivooja